Perinteinen kiinalainen lääketiede
Perinteinen kiinalainen lääketiede on muinainen lääketiede,
jonka historia ulottuu varmuudella tuhansien vuosien taakse. Sitä on
keskeytyksettä harjoitettu ja tutkittu tähän päivään saakka useissa
yliopistoissa.
Maailmanterveysjärjestö WHO julkaisi vuonna 2003 selvityksen akupunktiota käsittelevistä tutkimuksista ja kartoitti sairauksia, joihin akupunktion teho on osoitettu. (Acupuncture: Review and Analysis of Reports on Controlled Clinical Trials) Tämän tarkoituksena oli vahvistaa ja edistää akupunktion käyttöä terveydenhuoltojärjestelmissä ympäri maailmaa. Myös tämän jälkeen on julkaistu runsaasti akupunktiotutkimuksia, jotka ovat antaneet lisänäyttöä hoidon vaikuttavuudesta moninaisiin sairauksiin.
Perinteinen kiinalainen lääketiede tarkastelee ihmistä energeettisenä kokonaisuutena. Ihmisen nähdään koostuvan eriasteisesti tihentyneestä energiasta eli Qistä. Ihmisessä on Qitä siis materiaalista sekä aineetonta.
Materiaalista Qitä on fyysinen keho, lihakset, jänteet, luut ja nesteet. Aineetonta Qitä ovat ajatukset, mieli, tunteet, inspiraatio ja kehon lämpötila. Näitä Qin eri tasoja sitten vertaillaan suhteessa toisiinsa eri teorioiden mukaisesti. Jos jotakin Qin lajia on vaikkapa liikaa sitä pyritään saamaan oikealle tasolle joko poistamalla tai sitten tarpeen mukaan jotakin muuta Qin lajia lisäämällä. Mutta kuitenkin niin, että tasapaino saavutetaan ja keho voi taas toimia normaalisti.
Kiinalaisessa lääketieteessä on seitsemän eri teoriaa, jotka ovat Yinin ja Yangin ja Viiden elementin teoria, Zang-Fu eli sisäelinteoria, meridiaanijärjestelmän teoria, teoria sairauksien syistä, teoria sairauksien synnystä, tutkimusmenetelmien teoria ja syndroomien erottelun teoria.
Näiden teorioiden pohjalta löydetään sairauden syy, sijainti ja luonne. Ja ne antavat ohjenuoran hoitajalle hoidon suunnitteluun.
Ensimmäisellä hoitokäynnillä asiakkaasta kerätään tietoa katselemalla, koskettamalla ja kuuntelemalla. Katsotaan kielestä sen väri, kate, mahdolliset halkeamat ja koko. Pulssi otetaan molemmista ranteista kolmesta eri kohdasta. Ongelmasta riippuen voidaan asiakasta pyytää täyttämään kysymyskaavake etukäteen, jotta tilanteeseen voi perehtyä ennen ensi tapaamista.
Näistä tiedoista luodaan kokonaiskuva asiakkaan tilasta ja määritellään hoito.
Kiinalaisen lääketieteen hoitotekniikat ovat akupunktio, moksa, kuivakuppaus, guosha sekä ruokavalio.
Maailmanterveysjärjestö WHO julkaisi vuonna 2003 selvityksen akupunktiota käsittelevistä tutkimuksista ja kartoitti sairauksia, joihin akupunktion teho on osoitettu. (Acupuncture: Review and Analysis of Reports on Controlled Clinical Trials) Tämän tarkoituksena oli vahvistaa ja edistää akupunktion käyttöä terveydenhuoltojärjestelmissä ympäri maailmaa. Myös tämän jälkeen on julkaistu runsaasti akupunktiotutkimuksia, jotka ovat antaneet lisänäyttöä hoidon vaikuttavuudesta moninaisiin sairauksiin.
Perinteinen kiinalainen lääketiede tarkastelee ihmistä energeettisenä kokonaisuutena. Ihmisen nähdään koostuvan eriasteisesti tihentyneestä energiasta eli Qistä. Ihmisessä on Qitä siis materiaalista sekä aineetonta.
Materiaalista Qitä on fyysinen keho, lihakset, jänteet, luut ja nesteet. Aineetonta Qitä ovat ajatukset, mieli, tunteet, inspiraatio ja kehon lämpötila. Näitä Qin eri tasoja sitten vertaillaan suhteessa toisiinsa eri teorioiden mukaisesti. Jos jotakin Qin lajia on vaikkapa liikaa sitä pyritään saamaan oikealle tasolle joko poistamalla tai sitten tarpeen mukaan jotakin muuta Qin lajia lisäämällä. Mutta kuitenkin niin, että tasapaino saavutetaan ja keho voi taas toimia normaalisti.
Kiinalaisessa lääketieteessä on seitsemän eri teoriaa, jotka ovat Yinin ja Yangin ja Viiden elementin teoria, Zang-Fu eli sisäelinteoria, meridiaanijärjestelmän teoria, teoria sairauksien syistä, teoria sairauksien synnystä, tutkimusmenetelmien teoria ja syndroomien erottelun teoria.
Näiden teorioiden pohjalta löydetään sairauden syy, sijainti ja luonne. Ja ne antavat ohjenuoran hoitajalle hoidon suunnitteluun.
Ensimmäisellä hoitokäynnillä asiakkaasta kerätään tietoa katselemalla, koskettamalla ja kuuntelemalla. Katsotaan kielestä sen väri, kate, mahdolliset halkeamat ja koko. Pulssi otetaan molemmista ranteista kolmesta eri kohdasta. Ongelmasta riippuen voidaan asiakasta pyytää täyttämään kysymyskaavake etukäteen, jotta tilanteeseen voi perehtyä ennen ensi tapaamista.
Näistä tiedoista luodaan kokonaiskuva asiakkaan tilasta ja määritellään hoito.
Kiinalaisen lääketieteen hoitotekniikat ovat akupunktio, moksa, kuivakuppaus, guosha sekä ruokavalio.